Torbole – Bazzanega päivät 11-13

11.päivä, – Torbole –Bazzanega.  Laturin vaihto, Dinosauruksen jäljillä ja illalla majapaikan vaihto Gardan länsirannalle Bazzanegaan.

Kawa piti viedä heti aamusta korjaamolle ja sen saisi takaisin klo 16:00. Tämä tarkoitti sitä, että 8 tuntia piti pippaloida Roveretossa tai vuokrata auto. Vuokraus ei natsannut siispä viereiselle pikkuvuorelle patikoimalla.

Vuoren laidalla olisi dinosauruksen jalanjäljet kalliossa, joten niitä kohden. Matkaa kertyisi siinä 8km ja nousua noin 700 metriä, lämpötila yli 30astetta eikä se ihmeemmin laskenut siellä vuorenrinteillä kiivetessä. ”Dinopuiston” laidalle pääsee asfalttitietä pitkin eli prätkälläkin pääsee jalanjälkien lähelle. Lyhimmillään joutuu dallailemaan reilun kilometrin nähdäkseen ne jäljet, mutta jos kävelee koko puiston ympäri ja käy tsekkaamassa kaikki jäljet, joita siis on useammassa paikassa, niin kävelyä kertyy varmaankin 4-5 kilometriä.

Loppuosa asfalttitiestä on vanhaa sotilastietä ja sen varrelle on kallionseinämään pultattu useita muistolaattoja joissa on sodissa kaatuneiden nimet. Ja siinä kun tallusti mäkeä ylöspäin niin ei voinut taaskaan olla miettimässä sodan turhuutta.


Campana dei Caduti –/– Sacrario Militare Castel Dante –/– Ossario Castel Dante

Eräänä myöhäiskeväisenä iltapäivänä vuonna 1990 oli Luciano Chemini, harrastegeologi, patikoimassa kukkuloilla lähellä Roveretoa ja huomasi siellä kalliossa pieniä kuoppia. Hetken mietittyään hän tokaisi, nämähän voisivat olla dinosauruksen jalanjälkiä. Myöhemmin Italian tunnustetuimmat dinosaurusasiantuntijat ovat vahvistaneet, että kyllä ne dinosauruksen jalanjälkiä ovat.

Dinosaurusperheen jalanjäljet

Matkalla ylös löysin koko dinosaurusperheen jalanjäljet, yhdellä ollu tennarit jalassa ja muutamalla kumisaappaat. Mukana oli myös perheen koira.

Kun nuo yhdet jäljet olin nähnyt niin ei muuta ku takas kaupungille, mikä oli hyvä juttu sillä kun pääsin takaisin korjaamon nurkille alkoi vajaan parin tunnit rankkasade rakeiden kera.

Mutta pyörä tuli korjattua ja pienen odottelun jälkeen sada taukosi ja suuntasin hotellille Bazzanegaan. Sade kulki hiljempaa kuin Kawa ja jouduin muutamat viimeiset kilometrit ajelemaan sateessa.

12.päivä, – Bazzanega. Koko reissun pilvisin päivä.

Aamulla vielä yritti vähän aurinko paistella, mutta loppupäivää kohden taivas pilvistyi ja pieniä sadekuuroja kulki koko ajan alueen ylitse.

Siispä suorastaan ”paras” keli lähteä loman vaikeimmalle osuudelle Anfosta Passo Manivalle.

Ajoin maanisen hyvän pätkän eli ns. viiden järven lenkin (Garda-Valvestino-Idro-Ampola-Ledro ja takaisin gardalle). Reitille mahtuu enemmän mutkia kuin lait ja asetukset vaatii ja päälle tulee mukavaa järvimaisemaa. reitiltä voi myös poiketa useampaankin kohteeseen kuten nyt tein eli Idro-järven kohdilla Anfosta lähdin ylös vuorille kohden passo manivaa. Kyseistä tietä ei löydy kaikista kartoista, mutta sen pystyy ajamaan läpi ihan katupyörälläkin vaikka osa tiestä on sorapintaista.

Ja passo manivalta voi jatkaa vielä passo Crocedominille ja myös tämä pätkä Anfosta Manivan kautta Crodcedominille on reitti, joka kaikkien motoristien pitäisi ajaa ainakin kerran sillä se on monella tapaa uniikki. Tie kulkee useamman kymmenen kilometriä koko ajan yli 1600 metrissä korkeimman kohdan ollessa siellä 2200m. tie on myös passobongarin unelma sillä sen ajamalla voi merkitä yli 10 passoa ajetuksi.

Tällä kertaa alkupätkä meni melkein aurinkoisessa säässä lähes passo Baremonelle asti. Tien alussa oli kieltomerkit, että lumen takia suljettu ja korjauksenkin takia suljettu. Täytyihän sitä katsoa kuinka pitkälle pääsee. Baremonessa alkoi tihkusateentapainen, joka jatkuikin sitten koko päivän ja vasta illansuussa pilvet vähän hälvenivät.

Lunta alkoi tulla vastaan pikkukinoksissa varjoisten ojien pohjilla noin 1600metrissä, mutta vasta passo Sosso Alton jälkeen kun tie taipuu vuoren pohjoisrinteelle oli muutamissa kohdin lunta kasaantunut kinoksittain lähes koko tien leveydeltä, mutta kyllä sieltä se renkaanlevyinen lumeton siivu löytyi ja pääsiin ajamaan Manivalle asti. Manivalta Crocedominille olikin sitten jo barrikadit estämässä ajelut.

13.päivä,  Bazzanega. Monte Baldolla kiertelyä.

Sää oli puolipilvinen tai pilvinen. Sadetta ei juurikaan tullut ja lämpötila pysytteli vähän alle 25 asteessa ja vuorilla oli vähän viileämpää.

SP3 tiellä ei lunta ollut, Bocca Creerille 1600m ei siis ollut ongelmia nousta, mutta tie oli talven jäljiltä korjauksessa heti Bocca di Navenen jälkeen. Jos ja kun täällä päin ajelee niin kannattaa nousta Bocca Creeriltä kävellen Monte Altissimolle, sieltä ylhäältä on A-luokan näkymät alas Gardalle. Nousua kertyy noin 400 metriä ja aikaa palaa noin 2tuntia ylös ja vähän vähemmän alastullessa.

Tarkoitus oli myös nousta 12-tien itäpuolella olevalle Passo Fittanzelle, mutta Monti Lessinin päällä oli niin tummat pilvet, että jätin tällä kertaa väliin..

päivät 7-10 <—————————————————————-> päivät 14-16

Mainokset