Kevätretki etelään Unkari-Italia

MATKAKERTOMUS KOKONAISUUDESSAAN

 

1988 olin vapun Budapestissä ja nyt olis tarkoitus käydä katsomassa vieläkö 30vuotta vanhalla kartalla pärjää.

Aikaa kolmisen viikkoa ja reitti Trawe-Budapest-Venetsia-Gardajärvi-Rooma-Monaco-Trawe.

Tarkoitus olisi laittaa tänne tilannetietoa säästä ja majoituksista eli onko passot auki jo toukokuussa vai ei.

budapestinkartta30v

Trawe – Hannover.

Lautalta suoraan Hannoveriin hotelliin jossa perillä 00:45. Sää ihan ok kun ei satanut ja lämpötilakaan ei mennyt paljoa alle 10 asteen.

Ibis-hotelli bookingcomin kautta 38e. Hotelli oli loppuun buukattu jo 4päivää ennen määräpäivää eli vaikka on huhtikuun loppu niin halvimmat hotellit myydään loppuun ennakkoon.

******************************************

2.päivä, Hannover – Budapest

Sää oli aikaisin aamulla vilpoinen eli alle 10astetta, mutta tähän olin varautunut, joten ei ongelmaa. Iltapäivällä lämpötila nousi jo yli hellelukemien eli mikä oli ajellessa reilua 1200kilometriä.

Säätiedotukset olivat luvanneet sadekuuroja ja ukkosta enimmäkseen aurinkoiseen säähän, mutta sadetta tuli vain muutamat pisarat ennen Budapestiä.

Bensan hinnat vähän yllätti etenkin Itävallassa, jossa litra motarin huoltsikalla maksoi 1,56e. Saksassa motarilla suurinpiirtein sama hinta ja motarin ulkopuolella 1,47e/litra. Unkarissa ensimmäinen tankkaus lähellä Itävallan rajaa maksoi 413ft/litra eli noin 1,32e ja Budassa näin hintoja noin 370ft/litra eli on noin 1,2 euroissa.

Itävallan 10:n päivän moottoritietarra maksoi 5,2e /MP ja Unkarin vastaava 1470ft(noin 4,7e)

0,5litran olut Pennymarketin kylmäkaapista maksoi 199ft eli 64senttiä, oi niitä aikoja kun ravintelissa sai kylmän oluen markalla (noin 15senttiä) ja kioskista 20pennillä.

Huomenna katsomaan onko Mäkkärissä vielä markanjasso kuten silloin 30v sitten.

Telttapaikka Bikercampissä 10e yö.

ps, oli muuten noin 20 tietyömaata Trawen ja Passaun välillä ja jos ei olisi ollut sunnuntai ja rekkojen ajokielto niin oltaisiin seissy ruuhkissa jonkin aikaa.

bikercamp_budapest

******************************************

3.-5.päivä, Budapest-

on kyllä säät suosinu. 30v. sitten oli vappuna Budassa mukavat kelit, mutta tässä välissä ollut paljon huonompiakin säitä.

30 astetta on lähennelty joka päivä. Vappu Budassa on täynnä kaikenlaista ohjelmaa ettei kaikkiin kerkiä millään.

Keskustassa pörisi moottoriurheilu monin eri tavoin. Oli DTM:ää,  Formulaa, Rekkaa ja ties mitä. Bottaksenkin piti olla paikalla, mutta en nähny ukosta vilaustakaan.

Tonavan yllä oli lentonäytös ja Varosligetin puistossa oli musiikkia ja muuta ohjelmaa, jonne tosin en ehtinyt, koska menin Budapestin ”Kaivarin” konserttiin Tabanin puistoon, jossa on joka vappu ilmaiskonsertti. Ja pakko sanoo tähän väliin kun ko. konsertissa oli kiertävä bissenmyyjä, jolta ostin oluen niin ennenkuin päästiin kaupoille oli kauppamiehen pakko kertoo osaamansa suomenkieliset sanat ”perkele, saatana, vihta” oli nimittäin nähnyt nahkaliiveissäni FINITAn pinssin. Kukahan oli ollut kyseisen kaiffarin suomenkielenopettaja.

Vanha karttani ei enää pitänyt täysin paikkaansa, tosin tämä oli jo tiedossa. Lenin körut oli saanut uuden nimen samoin kuin Marx ter siinä Lenin körutin alkupäässä. Siinä Marxteria vastapäätä avattiin Unkarin ensimmäinen Mäcci vappuna 1988 (jotkin historiankirjat tosin väittää, että ensimmäinen olisi ollut Regipostautcan Mäcci samaanaikaan eli ilmeisesti paikat avattiin samaanaikaan, mutta viralliset avajaiset oli tuossa Regipostautcan mäcissä) ja siinä Mäccärin oven suussa oli silloin -88 suomalainen markanjasso, joka toimin Linnanmäen aikoinaan käyttämillä Linnanmäkikolikoilla, kyseistä jassoa ei enää näkynyt. Samoin poistunut oli pieni kivijalkakauppa, jossa myytiin autotarvikkeita ja siellä myös tehtiin vaijereita asiakkaan toiveiden mukaan eli rikkoutunut nopeusmittarinvaijeri uusittiin joko vanhaan tuubiin tai uusittiin myös tuubi kunhan mitat ja vaijereiden päät oli tiedossa eli vanhasta vaijerista mallia tai muuten kuvailemalla.

Eikä ollut muuten siinä ihan kulman takana MP-tarvikeliikettä jossa silloin aikoinaan oli Jawan kone myynnissä 300 markalla ja tankki muutamalla kympillä.

******************************************

6.-7.päivä, Budapest – Lido di Jesolo.

Bensan hintoja:

Kroatia 9,7 – 10 KUNA

Slovenia 1,32-1,37 euro

Italia 1,49 yhdellä pikkuasemalla ja yleensä muilla moottoritien ulkopuolella noin 1,60 euron molemmin puolin.

Moottoritietarra Sloveniassa 7päivää MP:lle 7,5e. Kroatiassa ja Italiassa maksu tien päällä.

Yöpyminen Lido di Jesolossa 29e/ merinäköala, netti, parveke, ei aamupalaa.

Toki meri näkyy vain kun menee ison parvekkeen jompaan kumpaan laitaan ja silloinkin vain pieni siivu talojen välistä. Rantaan noin 100metriä. Wifi ei yllä mun huoneeseen asti eli käytävällä on surffailtava, mutta hinta ei oo paha.

Sää on muuttunut epävakaiseksi, mutta edelleen yli 20 astetta lämmintä ja auringon paistaessa hellerajaa kolkutellaan, eli sanoisin, että tavanomaista lämpimämpää on. Seuraavaksi Roveretoa kohden, mutta säätiedotus lupailee sateista useaksi päiväksi, joten lupaamanin passottelu saattaa jäädä tekemättä, varsinkin kun pyörän sähköt rupesivat oikuttelemaan ja syy on vielä hämärän peitossa ja toiveessa on, että vika rajoitt uisi vain akkuun, mutta mutta….

******************************************

8.-11.päivä,  – Lido di Jesolo – Torbole, Gardajärven rannalla.

Siirtyminen Adrianmerenrannalta Gardalle sujui säiden puolesta vaihtelevassa säässä. Pieniä sadekuuroja riitti koko matkalle ja niiden aikana lämpötila laski noin 20asteeseen, mutta aurinkoisessa säässä lämpöä riitti edelleen yli hellerajan.

Pyörän ongelmat jatkuivat ja nyt selvisi latausongelma ja tuolla pyörällä ei ajeta takaisin suomeen ilman korjaamista. Maanantaina pajalle ja jos korjausarvio nousee yli pyörän arvon tai lähelle sitä (2500e) niin ajan sen rekkafirman pihaan ja lähetän suomeen rekan kyydissä.

Kolme yötä Hotel Ischiassa 120e, hotelli on 100metriä järvestä, huone on pienehkö eikä parveketta ole ja ikkunasta näkymät lähinnä autokatokseen. Lähes yliystävällinen palvelu ja kiva puutarha palmuineen nostaa hotellisuosituksen tasolle (kannattaa majoittua). Aamupala kuuluu hintaan samoin kuin toimiva netti,

Passoja ylittyi kaksi, Fugazze (1180m) ja S.Giovanni.(280m) lumesta ei ollut kummassakaan tietoa. Noin 1600metristen vuorten huipulla oli paikkapaikoin lunta nähtävissä ja nämä heti Gardajärven pohjoispuolella.


Pyörän latausongelmat vähän rajoittivat ajeluita ja sunnuntaina ajoin vain monte Creinan ja monte Faen juoksuhaudoille.

Iltapäivään asti sää oli hieno, mutta iltapäivän aikana keli pilvistyi, joka vähän latisti kuvia.


Maanantaina ihmeteltiin ja paikoitettiin pyörän latausvikaa. Ja loppupäivästä käväisin Monte Zungalla tarkoituksena käydä katsomassa vanhoja juoksuhautoja ja linnoitteita. Mutta kuinka ollakkaan oli myös tämän tien alussa ajokieltomerkit tiellä tapahtuvan puunkaatotyön takia. Ja siellä ne puut oli pitkin poikin tiellä kilometriä ennen tien päätöstä josta olisi ollut pieni patikointi päälinnoitteelle. No vuori on täynnä erilaista juoksuhautaa ja muuta linnoitetta ja vielä aika hyvin dokumentoituna eli jo ennen huippua voi tutustua ensimmäisen ison sodan rakennelmiin. LINKKI Hotel Garni Ischia Torbole

Tiistaina tarvittava osa tulisi korjaamolle, muttei varmuutta miloin ja tästä syystä olin jalkamiehenä Roveretossa koko päivän. Kipusin läheiselle kukkulalle, jossa muutaman painauman väitetään olevan dinosauruksen jättämiä ja voin siis sanoa nähneeni dinosauruksen jalanjäljet. Sää oli aurinkoinen ja 30asteinen aina klo 16:00 saakka jolloin hain pyörän pois korjaamolta ja samalla taivas repesi pariksi tunniksi. Rakeita ja vettä tuli ihan omiksi tarpeiksi. Yöksi hotellin vaihto Bazzanegaan 150e / 3 yötä.


Keskiviikko, reissun tähän asti epävakain sää. Aurinko ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta näyttäytynyt, mutta onneksi sateetkin olivat kuurottaisia.

Joten kurjuuden maksimoimiseksi suuntasin reissun korkeimmalle reitille tähän asti ja arvatenkin luntakin tällä kertaa näkyisi.

Viiden järven lenkki koukkauksella passo Manivalle. Gardajärveltä Valvestinojärvelle ja siitä passo San Roccon (946m) yli Idrojärvelle. Idron länsirannalta Anfon kohdalta muutamien poikittaispassojen (korkein niistä Dosso Alto 1674m) yli passo Manivalle (1664m). Manivalta alas Bagolinoon josta takaisin Idrojärvelle ja viiden järven reitille Ampolajärven ja Ledrojärven kautta takaisin Gardalle. SP9, SP58, SS237, SS247 ja SS45BIS.

Starttasin siis Bassanegasta Vesiota kohden ja käännyin Brasa Schluchtsin kautta Gardan rantatielle SS45BIS. Brasa Schlucht on uniikki railotie, joka kaikien kannattaa ajaa ainakin kertaalleen. Garganon kohdalta käännytään pois Gardalta Idron suuntaan ja myös tämä viiden järven reitti on erittäin suositeltavissa oleva mukavien näkymien mutkatie. Tässä vaiheessa aurinko alkoi paistelemaan ja lämpötila oli lähelle 30 astetta aina Anfoon saakka josta käännyin Manivalle johtavalle pikkutielle (tien alussa oli ajokiletomerkki lumen takia ja merkki joka kertoi tien olevan korjauksessa ja poikki), joka on osittain sorapäällysteinen eikä osaa tiestä löydä kaikki karttaohjelmat/navigaattorit, mutta se on yleensä ajettavissa ihan katupyörälläkin.(talven jäljiltä tietysti tie voi olla huonossa kunnossa). Tie on monellakin tapaa yksi niistä teistä jotka kaikkien motoristien kuuluisi ajaa ainakin kertaalleen.

Mitä ylemmäs pääsi sitä pilvisemmäksi sää muuttui ja lopulta jo ennen passo Baremonea alkoi sataa. Dosso Altolle asti sai ajaa ennen kuin vähän lunta näkyis ojan pohjassa, mutta kun tie kääntyi vuoren varjoisammalle puolelle niin lunta oli paikoitellen tiellä jo enemmä, mutta aina sieltä ulkoreunasta löytyi kaistale, jota pitkin saattoi ajaa. Tässä vaiheessa jo passo Maniva näkyi eikö lopuistakaan lumista ollut estettä ajamiselle ja tielle vierineet kivat ja muut roinatkin pääsi mp:llä kiertämään.

Passo Manivalla oli vielä viimeinen este eli tie oli aidattu rautaaidoin, jotka oli porattu asfalttiin, mutta onneksi aidan ja tien reunan välistä mahtui juuri ja juuri pyörällä menemään ettei tarvinnut ryhtyä aidanpurku hommiin. Aidassa oli kyltti joka kielsi kulkemasta tiellä ehdottomasti ja kielto koski myös kävelijöitä.

Manivalta yritin jatkaa kohden Crocedomini passoa, mutta tuo tie oli tukittu barrikaadein eikä siitä menty läpi. Tie nousee parhaimmillaan yli 2000 metrin eli saattoi olla vielä lumen peitossa osittain. Yritin nousta Crocedominille myös toista kautta, mutta noin 1600 metrissä oli sielläkin betoniesteet estämässä pääsyn passolle vaikkei siellä ollut lumnesta tietoakaan. Sitten takaisin viiden järven reitille ja Gardalle aikaslailla vesisateen saattelemana eikä Gardallakaan aurinko paistanut muttei ihmeemmin sadellutkaan.

Torstai 10.5.2018

Viimeinen päivä Gardalla. Sää oli jo muutaman päivän ajaltab tuttu eli vaihteleva, mutta lämmin (aurinkoisessa säässä 25 ja pilvisemmässä 20astetta).

Ensin Gardan itäpuolella olevalle vuorelle eli monte Baldolle. Nousu SP3 tietä pitkin oli joku vuosi sitten suljettu lumen takia toukokussa, mutta nyt oli kevät Italiassa ollut tavanomaista lämpimämpi ja lunta ei näkynyt hiutalettakaan bocca Creerille noustessa. Bocca Creer on tien korkein kohta ja vaikkei lunta näkynytkään niin korkeus reilut 1600 metriä tuntui ilman reiluna viilenemisenä ja arviolta tuolla ylhäällä mentiin alle 15asteen selkeästi.

Vaikkei lunta tullutkaan vastaan niin tie oli suljettu korjausten takia mikä onkin varsin tavallista jos vähän yleistetään. Vähemmän käytetyt tiet korkealla ovat alttiina aika koettelevalle säälle lumineen ja maanvyöryineen. Ja jossei nyt varsinaisia tien vaurioitumisia olisikaan tapahtunut niin kivenmurikoita ja muuta roinaa on tiellä yleensä sen verran ettei ainakaan autolla ole monellekkaan tielle mitään asiaa ennen raivausta. Tällä kertaa oli tiellä jonkin sortin isompi korjaus meneillään mitä nyt kauempaa pystyi näkemään.

Ja kun tietä SP3 ei päässyt ajamaan läpi niin siirryin enemmän itään tarkoituksena ajella passi Fittanzen yli, mutta Fittanze jäi ajamatta kun Monti Lessini oli niin mustien pilvien peittämänä ettei kauheasti innostanut mennä sinne kastelemaan itseään kun olen tuonkin passon jo monesti ajanut aiemmin. LINKKI Hotel Bazzanga

Viikonlopuksi menin kavereiden luokse Brescian lähelle.

Perjantaina oli reilusti aikaa siirtymään, joten suuntasin aurinkoisessa säässä takaisin Monte Zungalle jonne pääsyn edellisellä kerralla esti puunkaatotyöt. Zungan laelle myös tällä kertaa pääsin, mutta kuten viime päivinä oli sade jo tullut tutuksi niin myös ylös kiivetessä alkoi vettä satelemaan ja kosteudesta johtuen kävin tien päässä vain kääntymässä ja jätin patikoinnin vanhalle sotilaslinnoitukselle myöhempien vuosien tai kertojen ohjelmaan.

Siinä kun teki suunnitelmia reitistä niin saattoi todeta, että mustia pilviä näkyi vähän joka suunnassa, mutta muutaman hetken odottelulla näytti, että idässä kuitenkin olisi vähän sinisempää taivasta näkyvissä ja suuntana siis passo Fugazzen ylitys ja Grenatiinien ravintola monte Cengiolla, jossa on vanhoja sotilapolkuja pystysuorassa vuorenseinämässä tarjoten myös hienot näkymät alas Arsieroon ja varmaankin Schioon asti. Passo Fugazzen jälkeen aurinkokin alkoi taas paistaa eikä lämpötilassakaan ollut valittamista eli hellerajan päällä liikuttiin.

Monte Cengiolla on myös museoitu vanha linnoitus, jossa en ole koskaan käynyt, mutta jos sinne päin suuntaa niin linnoitukselle on noin 5km matkaa Grenatiinien patikkapolulle menevältä tieltä. Tuo näköalapolku on siitä hyvä vierailukohde, että asfaltoitua tietä pääsee ihan perille asti.

Mutta kuun siinä laakson toisella puolella olevan vuoren päällä alkoi salamoida mustien pilvien lomassa ja nuo pilvet näyttivät suuntaavan kohden Cengiota tuli taas aika ottaa hatkat ja kun iltäpäivä oli jo vierähtänyt pitkälle niin suuntasin ilman nähtävyyksiä kavereiden luokse. Ja matkalla sinne taas tavan mukaan sain niskaani vettä ihan urakalla vaikka yritin väistellä niitä pahimmin ustuneita pilviä.

Lauantai ja sunnuntai meni moottoriratoja kierrellessä. Toukokuussa on kaikille motoristeille matkakohdevinkki eli ASI-Show Varanon radalla Parman lähellä. Tänä vuonna tapahtumassa oli yli 300 classic-pyörää radalla ja iso liuta lisää niitä, jotka eivät käyneet radalla vaan olivat vain varikolla näytillä. Myös isoja starjoa eli legendoja oli paikalla, joista minä tunnistin vain Agon, Spencerin ja Lavadon.

Ja mikä parasta sisäänpääsy ei maksa mitään.

Sunnuntaina käytiin Cremonan radalla katsomassa pyörien ratapäivää, jossa Superbiket ja Supersportit kiersi isoa rataa ja minibiket sitä vieressä olevaa pientä rataa.

Eikä tässä vielä kaikki kun piti käydä vielä SouthGardan kartingradalla katsomassa kartingkisoja, jotka keskeytti, kuinkas muuten, rankkasade rakeineen kaikkineen.

Ja vielä pari vinkkiä matkalaisille, jos eivät muuta tekemistä keksi niin lähistöllä eli Gardajärven eteläpuolella on pari ossariota, joilla on luumistonsa lisäksi historiallista katsantokantaa. Solferinossa käytiin Italian itsenäisyyden kannalta merkittävä taistelu 1959 jossa lähinä Ranskalaiset joukot löivät Itävaltalaiset ja kun samalla Sardinilaisjoukot löivät vastustajansa San Martinossa niin Itävalta joutui luopumaan Lombardiasta. Taisteluita kutsutaan Italian toiseksi itsenäisyysodaksi. Ensimmäinen oli erilaisia kapinoita Piemontessa, Milanossa ja Venetsiassa joissa yritettiin vallankumousta alueita silloin hallinnutta Itävaltaa vastaan.

Ranskalaiset olivat mukana Solferinon taisteluissa syystä, että Napoleon kolmas ja Sardinian pääministeri olivat sopineet alueluovutuksesta jossa Sardinia luovutti Ranskalle  itselleen kuuluneita alueita nykyisen Ranskan alueella eli lähinnä Nizza ja Savojin läntinen osa. Vastapalvelukseksi Napoleon kolmas lupasi auttaa Sardiniaa saamaan itselleen alueita, jotka silloin kuuluivat Itävallan hallintaan kuten Lombardia.

Paikalla oli myös liikemies Henri Dunant, joka kauhistui taistelussa haavoittuneiden surkeaa tilaa ja yritti myös auttaa heitä ja kokemansa seurauksena Dunant perusti pari vuotta myöhemmin Punaisen Risti eli Solferinoa voitaneen pitää Punaisen Ristin syntymäpaikkana. LINKKI SOLFERINOSTA

Maanantai 14.5.2018.

Lämmintä riitti eikä sadekkaan vaivannut, mutta Rimillä kylläkin ukkosti myöhään illalla kuten jo oli tavaksi tullut näin helteisen päivän päätteeksi, mutta mustista pilvistä huolimatta sadetta ei tullut.

Siirtyminen Breciasta Riminille, pienellä koukkauksella Casa Corbarille. Tai se jäi vieläkin yritykseksi.

Edellisen kerran yritin löytää Casa Corbaria pari vuotta sitten, mutta heikko etukäteistutkinta johti siihen etten löytänyt paikkaa ja nyt olin mielestäni jo paremmin perillä sijainnista ja nyt pääsin jo lähelle, mutta kun talo on keskellä metsää ja sen ohi menevältä tieltä ei ollut opastusta niin taas jäi talo löytämättä. Satan tai parinsadan metrin päässä kävin ja yhden opasteenkin talon suuntaan löysin, mutta se viimeinen opaste jäi uupumaan. No onhan taas seuraavalle reissulle joku kohden jossa piipahtaa.

Yö hotelli Academicassa Riminillä 22e, sikahyvä tarjous Booking.comista.

 

Tiistai 15.5.2018.

Lämmintä riitti edelleen, mutta myös se iltapäivän rankkasadekkin saatiin, mutta nyt jo klo 14:00 aikaan, mutta tunnin kestäneen sadekuuron aikana oli bensa-aseman lipan alla sadesuojassa parit paninit napostellen.

Siirtyminen Riminiltä rantaa pitkin etelämmäs San Benedetto del Trontoon ja siellä B&B Casa Cavouriin, 30e yö. Hotellissa jo klo viiden aikoihin ja aikaisin valmistautumaan seuraavan päivän nousuun Sasso d’Italialle.

Keskiviikko 16.5.2018.

Rannikolla oli aurinkoista ja helteistä, mutta heti sisämaahan suunnatessa ja siellä vuorille noustessa sää muuttui pilviseksi ja kylmäksi eli Campo Imperatorella oli näpit jäässä eikä näkyvyyttä ollut juuri nimeksikään.

 

Torstaina 17.5.2018.

Paaluumatka Riminin, vanhan rallipaikan Bondenon, yhden rallin ja parin passon kautta Trawemundeen alkoi torstaina.

Sää oli edelleen helteinen ja se jatkui samanlaisena Trawemundeen saakka.

Yö hotelli Parigissa Riminillä 17e,  tarjous taas Booking.comista.

Viikonloppu sujui Carpissa, kokoontumisajossa ja matkalla sinne poikkesin Bondenossa jossa olen käynyt yli kymmenen kertaa kokoontumisessa.

Carpin jälkeen ajelin Bolzanosta passojen San Boldo ja Rolle kautta Oraan jossa yöpyminen hotellissa 54e. Booking.comista ei enää löytynyt hyviä tarjouksia kun poistui rannikolta ja kun vanhaan tapaan vuoristossa eli tuolla passo Rollella alkoi satamaan niin ei ollut mitään hinkua lähtee ajelemaan niihin halvempiin paikkoihin. Sade toki loppui illalla eikä loppureissulla enää sadetta näkynyt.

Orasta passo Pennesin yli jossa ensimmäiset lumet tuli vastaa noin 1600metrissä, joitain lumenrippeitä varjoisissa ojissa. Huipulla oli jo vähän enemmän lunta mutta täysin ajettavissa kuitenkin. Siitä sitten Brennerpassin yli Itävaltaan ja Brennerolla ei lumesta ollut tietoakaan. Bensa Itävallassa maksoi pikkuteillä 1,26-1,36e/litra välillä. Livignossa bensa oli kuulemma maksanut 1,05e/litra.

Yö Fuldassa tutussa moottoritiehotellissa 38e yö.

Ja viimeinen yö Hampurin Merimieskirkossa, vuodepaikka makuusalissa 20,50e ja parkkipaikka autotallissa 5,5e.

Sen pituinen se.

 

 

Mainokset